Kuten jotkut ovat saattaneet huomata, uuden osan ilmestyminen on siirtynyt jo parikin kertaa. Ja nyt vielä kerran. Syy tähän on yksinkertainen: koulu. Nyt on ollut viimeainoina läjä kokeita, TET-harjoittelun ja syysloman takia ne pitää saada äkkiä pois tieltä. *uppoaa muisteluihinsa* Kahen viikon ajan kasit on sit koulun vanhimpia... Mutta nyt tää menee ihan sivuraiteille. Siis, deadline siirtyy taas, tälläkertaa se on

 

31.10    (tosin osa saattaa ilmestyä jo aikaisemmin)

Tästä osasta tulikin lyhyempi kuin kuvittelin. 40 kuvaa, tavoitteena oli 50. Mutta lähden sunnuntaina Ruotsiin, ja sitten alkaa taas koulu, joten halusin laittaa uuden osan ennen sitä, enkä ihanan superhitaan hajoaa-kahdesti-vuodessa läppärini takia luultavasti viikossa saisi tarvittuja kuvia. (Tekosyitä, tekosyitä) Ja niin edespäin. Ja nyt vielä selvennykseksi; tuo otsikon 'luoti Raamatussa' ei liity tähän osaan mitenkään, katsoin vain Green Dayn Bullet In a Bibleä samaan aikaan.

 

Uupunut äiti antoi vastasyntyneen tytön isänsä syliin, hän tarvitsi hieman lepoa.

Tyttö nimettiin Billieksi, Mórilin ehdotuksesta. Billie Dawson, nimi kuullosti vanhempien mielestä aivan enkeliltä.

Mórilin isänvaisto oli herännyt hetkessä. Hän oli muutenkin tekemisissä lasten kanssa, sillä hän oli ylennyt jo ala-asteen opettajaksi. Mutta oman lapsen saaminen oli jotain aivan toisenlaista. Toki hän oli kiintynyt kovasti luokkaansa, mutta heidät hän menettäisi parin vuoden kuluttua, Billietä ei. Kiintymys oli muutenkin erilaista. Hänen sylissään pitelemänsä vauva oli hänen omaa lihaa ja vertaan.

Väsynyt Aurora painui nukkumaan, hän oli aivan liian uupunut hoitaakseen Billietä. (...Miksi simit menee nukkumaan meikit naamassa?)

Pian koitti Billien syntymäpäivä. Aika oli kulunut aivan liian nopeasti, tyttöhän täyttäisi jo kaksi. Luonnollisesti Móril ja Aurora olivat kauhuissaan. Miten heidän pienokaisensa kasvoi niin nopeasti? Pianhan tyttö jo kaahailisi mopolla kaduilla ja laittaisi ystävänsä vanhempiensa edelle.

Billiestä kasvoi kovin suloinen napero. Piirteensä hän peri suurimmaksi osaksi isältään, äidiltään ainoastaan kasvojenmuodon ja hiustenvärin. Móril pelkäsi osittain tyttärensä puolesta. Miten tarhassa suhtauduttaisiin pieneen, harmaaihoiseen tyttöön? Billien korvat tosin olivat aivan normaalit. (Joka karsii vähän hänen perijämahdollisuuksiaan)

Aurora ja Móril halusivat kummatkin jo toisen lapsen. Tuumasta toimeen siis.

Pienen Billien ksylofonille ei löytynyt talosta tilaa, joten soitin piti laittaa ulos. Onneksi Billiellä ei ollut mitään sitä vastaan, olihan nyt lämmin kesä. Tyttö soitteli aivan innoissaan pinkissä mekossaan.

Hiuksensa värjännyt äiti opetti Billietä innoissaan kävelemään.

Móril oli ostanut kaukoputken. Toki perheellä oli rahapula ja Mórilin oli myytävä pöytä saadakseen sen. Seuraavat yöt hän viettikin ulkona tähtiä tiiraillen.

Auroran oksentelut olivat taas alkaneet. Voisiko olla mahdollista, että Billie saisi pikkusiskon tai -veljen? Tällä kertaa pieni tyttö joutui todistamaan, kun äiti tyhjensi mahansa sisältöä valkoiseen pönttöön.

"Mä tiedän, että sä tirkistelit mua suihkussa! Tiedän!"

"..."

Talvi oli tullut. Nuori Billie ei välittänyt kylmästä, vaan säällä kuin säällä taapersi terassille ja rupesi leikkimään. Vanhemmat miettivät kauhuissaan, mitä kävisi, jos tyttö tippuisi alas ja löisi päänsä. Terassille hankittiin pikimmiten aidat.

Perheellä oli viimeinkin tarpeeksi rahaa, jotta he saivat rakennettua Billielle oman huoneen. Tosin rahat loppuivat kesken, joten huone jäi ammottamaan tyhjyyttään eikä tapetointi onnistunut. Vanhemmat olivat peloissaan, sillä he olivat saaneet soiton sosiaaliviranomaisilta. Billie uhattiin viedä pois, ellei taloon saataisi enemmän rahaa.

Billie oppi nopeasti, mutta puhuminen tuotti vielä hieman vaikeuksia. Alkuun tyttö sai sanottua vain 'nalle', mutta lopulta tyttö oppi puhumisen ihmeellisen taidon.

Auroran epäilykset olivat jälleen kerran osoittautuneet oikeiksi. Naisen mahan kasvaessa kasvoi myös hänen ruokahalunsa, joten hänet löysi usein tonkimasta jääkaapin sisältöä.

Maistui ruoka Billiellekin, etenkin puuro.

Tämä raskaus oli paljon edellistä vaikeampi.

Auroran maha kasvoi hurjaa vauhtia. Vauva oli aloittanut jo potkimisenkin, ja Aurora odotti innolla. Enää kuukausi uuden lapsen syntymään. Sekä Aurora että Móril toivoivat poikaa.

Billienkin oli aika kasvaa. Isä valvoi vieressä, ettei mikään vain menisi pieleen.

"Oo, vau! Mulla on sormet!"

Billie Dawson, reipas kuusivuotias.

Tytöstä kasvoi kovin suloinen. Saa nähdä onko yhtä kaunis vielä teininä.

Taisin jo mainita jotain vaikeasta raskaudesta?

Viimein vauva halusi päästä ulos. Jos raskaus oli ollut vaikea, niin synnytys oli vielä vaikeampi. (Kuvittelenko vain vai onko Auroran maha isompi kuin Billien aikana?)

Pikkuinen, isänsä ulkonäön perinyt nyytti sulatti vanhempansa jo yhdellä katseella. Poika sai nimekseen Anakin.

Tuore kahden lapsen isä tuli ihmettelemään poikaansa.

"Kappas, vauvahan se siinä."

Anakin sai paljon huomiota osakseen, etenkin äidiltään. Aurora ei ollut uupumukseltaan jaksanut hoitaa Billietä kovinkaan usein, joten tyttö oli läheisempi isänsä kanssa.

Viimein koitti Billien ensimmäinen koulupäivä. Hän asteli innoissaan keltaiseen koulubussiin. Bussikuskia nauratti lapsen iloisuus.

Neljän hengen taloudessa ruoat syötiin nopeasti, ja jonkun oli lähes koko ajan ravattava kaupassa.

Billiellä ei mennyt niin hyvin koulussa. Kuukausienkaan kuluttua haluttua kympin todistusta ei tullut.

Móril päätti tehdä asialle jotain ja päätti auttaa esikoistaan läksyjen teossa ja kokeisiin luvussa.

Koulun alkaessa vihdoin sujua Billie päätti vakaasti ruveta lapsineroksi. Hän ja Móril lukivat usein yhdessä tietokirjoja.

Viimein koitti Anakinin kaksivuotispäivä. Móril varautui tulevaan ja laittoi kakkuun valmiiksi jo kaksi ylimääräistä kynttilää.

Ilkeän näköisestä vauvasta kasvoi... Ilkeän näköinen taapero. Poika näyttää paljon siskoltaan pienenä. Leuka on vähän mini, mutta niin oli Billielläkin. Anakin suosii ilmeisesti samaa kampausta kuin isänsäkin.

Hiusten leikkuun ja vaatteidenvaihdon jälkeen Móril katsoi ylpeänä poikaansa. Hän ei olisi koskaan uskonut, että vielä jonain päivänä hänellä olisi kaksi ihanaa lasta ja rakastava vaimo.

Poika sulatteli vanhempiaan tiuhaan tahtiin. Aurora ja Móril hemmottelivat lapsiaan aivan piloille. Mutta kuka muka voisi vastustaa Anakinin hullunkurista virnettä?

Pian alkoi pottailun opetteliminen. Pieni poika ihmetteli suuresti, miksi hänen piti opetella näinkin turha taito. Ainahan on äiti tai isi vaihtamassa vaipan.

Anakin oli selvästi nero jo nuorella iällä. Hän sanoi ensimmäisen sanansa heti opettelun alussa. Kaikki muu sujui, mutta isiä poika ei onnistunut sanomaan.

Billiestä oli tullut unelmoija. Hän haaveili tulevaisuudestaan, isosta talosta, komeasta ja rikkaasta miehestä ja kauniista lapsista. Anakinia kiinnostaa.

Billie puhui ahkerasti puhelimessa bestiksensä Purplen kanssa.

Tuli Billie toimeen pikkuveljensäkin kanssa. Vanhempien ollessa kiireisiä tyttö leikitti Anakinia innokkaasti.

 

Jos totta puhutaan, niin Anakinin syntyessä olin ruudun tällä puolella sormet ristissä ja toistelin ääneen Anakinia. Kun ruutuun pamahti sana 'poikavauva'  kiljaisin täysillä ja vetäisin pienen voitontanssin. Mutta tämä oli tässä, hyvää loppukesää kaikille!

Eli hei ja tervetuloa seuraamaan tätä! Aloitan tän nyt sit mun viimesimmän legacyn ensimmäisen osan ainoalla kommentilla, jolle ennen suunnilleen itkin, mutta nyt repeilen ihan täysiä:

"Aika surqqu tarina xD Aika tyhmää sotkee noita omia simejä tonne. Ja mix muka keskenmenost masentuis??? Ja hiuxetki tolleen vaan kasvo. Alottaja on ruma, tollanen ihme qootti. Ja se näyttää vikas kuvas ihan hevoselta xDDDD
Joo, mä meen mieuummin kattoon paskaa, sekin kiintoisampaa :P LOL"

 

...En kommentoi. xP

 

 

 

 

 

But, here we go.

Eli aloittajana on Móril Dawson. Hän on 19-vuotias nuori mies, joka on, kuten kuvasta voi päätellä, haltija. Hän on perhetavoitteinen, ja haluaisi kasvattaa 20 kissan- tai koiranpentua. Poika syttyy ruskeista hiuksista, ja haluaa mieluiten työttömän naisen. Minulla on tunne että tämä ujo, sotkuinen ilmestys tulee valloittamaan paljon sydämiä.

Ja tämä perinteinen hyppynarukuva. Ihan vaan jotta näkisitte Mórilin kokonaisuudessa.

Valkohiuksinen mies seisoi lähes tyhjällä tontilla katsellen ympärilleen. Hänen edessään, tontin keskipisteenä komeili pieni tönö, jonka ulkopuolella oli puhelin, maalausteline ja pieni kasvimaa. Sisällä ei näyttänyt yhtään paremmalta. Lattia ja tapetit puuttuivat ja talosta löytyi vain tarpeellinen. Sänky, jääkaappi, uuni, keittiötaso, vessa ja suihku. Hän oli halunnut aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä, muuttanut toiseen kaupunkiin ja kirjaimellisesti jättänyt entisen elämän taakseen. Ei hänellä edes ollut ketään, jota kaivata.

Móril kiinnitti ensimmäisenä huomionsa pieneen kasvimaahan. Hän oli hyvin luonnonläheinen persoona, hänet oli kasvatettu rakastamaan kaikkea elävää. Mutta poika oli pienestä pitäen tullut paremmin toimeen kasvien kuin ihmisten kanssa. Luonnollisesti hän syöksyi heti istuttamaan tomaatinsiemeniä, jotka hän oli ostanut läheisestä pikkukaupasta.

Pian hänen istutuspuuhansa kumminkin keskeytyivät, kun tontille käveli postinkantaja Aamu. Nuori mies hyppäsi heti ylös mutaisesta maasta tervehtimään uutta tuttavuutta. Tässä olisi voinut olla pojan tuleva puoliso, jos tyttö ei vain olisi ollut hieman liian nuori. (Eikä postinkantajille voi soittaa)

He kuitenkin ystävystyivät nopeasti ja pian juttelivat pankkiryöstöistä kuin vanhat tuttavat. Aamulla oli häiritsevän tarkka kuvaus, miten tyttö ryöstäisi pankin jos voisi. Móril mietti jo hetken soittaisiko poliisille, mutta luopui lopulta ajatuksesta. Tyttö oli liian mukava tehdäkseen mitään sellaista.

Aamun lähdettyä Móril suorastaan ryntäsi lehden luokse. Hänen katseensa selasi lähes epätoivoisesti lehden mustavalkoisia sivuja. Lopulta hän löysi etsimänsä. Hän sai töitä paikalliselta koululta leikkikentän valvojana. Hän oli aina rakastanut lapsia ja pääsi viimein toteuttamaan unelmaansa. Nuori mies oli aina halunnut opettajaksi. Hän ei koskaan kehdannut myöntää sitä kenellekään. Ei poikien kuulunut olla opettajia. Hänellä ei ollut ulkonäkönsä takia pienenä ystäviä, joten luonnollisesti hän halusi pitää haaveensa muiden tietämättömissä.

Päivät kuluivat, mutta Móril ei ollut vieläkään löytänyt itselleen puolisoa. Mutta ei tässä vielä mitään kiirettä, Mórilhan on vasta hädintuskin aikuinen. Töistä hän sai tarvittavat rahat laskujen maksamiseen, hänellä ei ollut mitään hätää. Mutta silti tuntui kuin hänen sydämessään olisi aukko. Jokin puuttui.

Miehen upotessa ajatuksiinsa hän ei huomannut palaneen käryä ennen kuin uunista roihusi liekkejä. Palomies tuli kuitenkin nopeasti, eikä sen suurempaa vahinkoa tapahtunut. Ruoka vain paloi syömäkelvottomaksi.

Kului päiviä, ehkä jopa viikkoja. Eräänä päivänä Mórilin tontin ohi käveli aamulenkillään nainen. Yksi katse häneen ja Móril oli myytyä miestä. Hän esitteli itsensä nopeasti, ja nainen kertoi olevansa Aurora. Móril tunsi rakastuvansa naiseen jo nyt. Aurora, hänen oma aurinkonsa. Hieman harittavasta katseestaan huolimatta hän oli silti yksi kauneimpia Mórilin näkemiä naisia.

Mórilia suretti, kun Aurora ei aluksi tuntunut lämpenevän pojan flirttailuyrityksille. Mutta hän oli sitkeä, joten hän jatkoi yrittämistä kunnes Auroran kylmä kuori viimein suli.

Oli jo hämärää Auroran lähtiessä. Päivä vaihtui hiljalleen illaksi, ilta yöksi. Móril pyydysti aikansa kuluksi tulikärpäsiä, jotka hän vapautti heti perään. Häntä ei väsyttänyt koko yönä.

Poikaparka oli sekoamispisteessä. Auroran torjuttua hänet hän tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. Yön aikana hän vetäisi itselleen jostain rakkaudettoman jauhopussivauvan, ja alkoi keinuttaa sitä varovasti.

...Koska tää kuva oli vaan niin aww.

Móril halusi talonsa hohtavan puhtaaksi Auroran seuraavaa käyntiä varten. Niinpä hän oli loppujenlopuksi aivan uupunut, poikarukka.

Hän ei uupumuksen vuoksi olisi millään jaksanut lähteä töihin, joten hän soitti pomolleen ja teeskenteli sairasta. Kesken puhelun hän meinasi revetä, ja onnistui juuri peittämään luurin kämmenellään, ennenkuin rupesi hihittämään. Hänen nerokas suunnitelmansa onnistui täydellisesti.

Móril oli saanut Auroran jälleen kerran hänen luokseen. Poika aloitti hurmaavan, ujon flirttailunsa, joka sai Auroran katsomaan häntä lähes sydämen kuvat silmissään. Kyllä, tässä pojassa piili jotain hurmaavaa, jotain salaperäistä, mutta Aurora ei saanut päähänsä, mitä. Tuntui kuin hän olisi jättänyt jotain kertomatta.

Muutaman viikon kuluttua pari vaihtoi viimein ensisuudelmansa.

******

Kuukaudet kuluivat, ja Móril ja Aurora pitivät edelleen yhteyttä. He olivat nykyään pari, olivat olleet jo pari kuukautta. Móril rakastui tyttöön päivä päivältä enemmän. Eräänä päivänä hän soitti hymyillen Auroralle ja käski tämän tulla äkkiä. Hänellä oli jotain tärkeää sanottavaa. Ja nyt hän oli varma päätöksestään.

Auroran koputtaessa ovelle Móril avasi jalat täristen oven ja päästi Auroran sisään. Tytön kääntäessä selkänsä Móril veti taskustaan pienen samettisen rasian ja pyysi Auroraa kääntymään ympäri. Tytön pyörähtäessä katsomaan Mórilia tämä polvistui. Pian hänen suustaan pääsivät ne kohtalokkaat sanat.

"Mä tiedän, ettei me olla seurusteltu, tai edes tunnettu, kovin kauaa. Mutta nää viime kuukaudet on ollu mun parhaat. Mä en halua tehdä tästä mitään kornia ja kliseista kosintaa, mutta sä tiedät että mä rakastan sua. Sen takia mä kysynkin sulta, Aurora Ventti, tuletko sä mun vaimoksi?"

Nyökkäys.

Aurora muutti samantien Mórilin luo. Heti ensimmäiseksi neito sai muodonmuutoksen, ja hänestä kuoriutuikin oikea perhonen.

Naisen tuomien rahojen myötä myös parin elintaso parantui. Aurora katseli uutta kotiaan arvioiden. Ulkoa saatte nähdä palan taloa, mutta sisältä en ole ottanut kuvia, sillä sisustaminen ei ole oikein minun juttuni.

Pari rakasti toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Sen he osoittivat päivittäin pienillä hellyydenosoituksilla. Toki heillä oli riitansa, mutta ne onneksi sovittiin pian, eikä sen suurempaa draamaa aiheutunut. Oli kuin pieni pala taivasta olisi laskeutunut hennosti juuri heidän talonsa ylle, peittäen sen unelmilla ja onnellisuudella.

Molemmat olivat todella lapsirakkaita ihmisiä. Heidän mielestään aika oli oikea, kummatkin halusivat kuulla pikku jalkojen tepsutusta.

Heti seuraavana päivänä Aurora etsi itselleen töitä. Hän löysikin itselleen paikan journalismi-alalla(?). Neidon suuri unelma olisi olla kaikkien tuntema ja pelkäämä rikollinen, mutta hän joutuisi tyytymään tähän ainakin joksikin aikaa.

Tavarat hajoilivat pitkin taloa. Pariskunnalla ei ollut varaa uusiin huonekaluihin, joten Aurora joutui korjailemaan lähes kaikkea, mikä vastaan tuli.

Viikkojen päästä Auroran pahoinvointi kasvoi. Sitä oli jatkunut kolmisen viikkoa, ja naisella oli jo omat epäilyksensä.

Auroran epäilykset osuivat oikeaan, kun hän eräänä päivänä huomasi mahansa pyöristyneen. Ei se vielä täysi pallo ollut, mutta pian sekin aika koittaisi. Tosin viime aikoina Auroraa oli epäilyttänyt, halusiko hän todella äidiksi jo 23-vuotiaana? Mutta epäilykset haihtuivat, kun nuori nainen hieroi rauhallisesti mahaansa. Olisihan tulevalla lapsella kunnon koti ja rakastavat vanhemmat.

Aurora oli alkanut jälleen pitää yhteyttä vanhoihin ystäviinsä. Hän huomasi tulevansa erinomaisesti toimeen Doodle-nimisen naisen kanssa, joka jakoi hänelle innoissaan lastenhoito-ohjeita. Hän ja hänen puolisonsa olivat adoptoineet pienen pojan kuusi vuotta sitten.

Laskut olivat jääneet maksamatta, joten ulosottomies tuli pelottavine naamoineen taloon, jonka postilaatikossa luki tyylikkäästi Dawson feat. Ventti. Ulosottomies vei keittiötason.

Auroran maha alkoi tulla jo tielle, joten Móril-raukka joutui hoitamaan kotityöt. Laskettu aika olisi pian, ja pari halusi päästä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Pienimuotoiset häät pidettiinkin heti seuraavana päivänä. Vieraita oli vain yksi, ja hänkin asusteli vielä Auroran mahassa.

Parin virallinen hääkuva.

Häissä tarjoiltiin herkullista suklaakakkua, josta Aurora säilöi palasen jääkaappiin.

Heti seuraavana päivänä naisen synnytys käynnistyi. Sairaalaan ei ehditty, joten tästä tuli ihan kotisynnytys.

Tälläinen pallero syntyi muutaman tunnin kuluttua.

 Eli siinä oli siis eka osa. Tää oli nyt tämmönen miniosa, tavoitteena olis tän jälkeen n. 50 kuvaa/osa. Ja mä tiedän, kuvanlaatu on surkea, mutta piti laittaa nää vuodatuksen kautta kun kuvaämpäri ei suostunu pienentämään kuvia.

Eli ei sitten tullutkaan sitä osaa ihan vielä. Kuten näkyy, kirjottaminen on vielä aika pahasti kesken. Ja otin vielä pari kuvaa lisää. Mutta sen verran uskallan sanoa että... OBI-VAN KENOBI OSAA HYPÄTÄ AIKA KORKEALLE. Eli ensimmäinen osa tulee ei ensi- vaan sitä seuraavalla viikolla. Kyllä tää kirjottaminen aika tiuhaa tahtia etenee, etenkin koska yöllä ei ole muuta tekemistä.

Kiitos. *kumartaa*

Tästä se nyt siis lähtee. Huomenna, tai oikeastaan tänään, laitan tänne ensimmäisen osan. Kuten kuvauksesta huomaa, mulla on ollu useampia legacyja. Kaikki loppunut, syystä tai toisesta. Mutta mun viimesimmästä legacysta netissä on kulunu melkein kolme vuotta. Ja omasta mielestäni sen kolmen vuoden aikana mä oon kehittyny melko paljon.

 

Eli kohta se alkaa, pitäkää kiinni hatuistanne, älkää kurotelko vaunun ulkopuolelle.