Eli hei ja tervetuloa seuraamaan tätä! Aloitan tän nyt sit mun viimesimmän legacyn ensimmäisen osan ainoalla kommentilla, jolle ennen suunnilleen itkin, mutta nyt repeilen ihan täysiä:

"Aika surqqu tarina xD Aika tyhmää sotkee noita omia simejä tonne. Ja mix muka keskenmenost masentuis??? Ja hiuxetki tolleen vaan kasvo. Alottaja on ruma, tollanen ihme qootti. Ja se näyttää vikas kuvas ihan hevoselta xDDDD
Joo, mä meen mieuummin kattoon paskaa, sekin kiintoisampaa :P LOL"

 

...En kommentoi. xP

 

 

 

 

 

But, here we go.

Eli aloittajana on Móril Dawson. Hän on 19-vuotias nuori mies, joka on, kuten kuvasta voi päätellä, haltija. Hän on perhetavoitteinen, ja haluaisi kasvattaa 20 kissan- tai koiranpentua. Poika syttyy ruskeista hiuksista, ja haluaa mieluiten työttömän naisen. Minulla on tunne että tämä ujo, sotkuinen ilmestys tulee valloittamaan paljon sydämiä.

Ja tämä perinteinen hyppynarukuva. Ihan vaan jotta näkisitte Mórilin kokonaisuudessa.

Valkohiuksinen mies seisoi lähes tyhjällä tontilla katsellen ympärilleen. Hänen edessään, tontin keskipisteenä komeili pieni tönö, jonka ulkopuolella oli puhelin, maalausteline ja pieni kasvimaa. Sisällä ei näyttänyt yhtään paremmalta. Lattia ja tapetit puuttuivat ja talosta löytyi vain tarpeellinen. Sänky, jääkaappi, uuni, keittiötaso, vessa ja suihku. Hän oli halunnut aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä, muuttanut toiseen kaupunkiin ja kirjaimellisesti jättänyt entisen elämän taakseen. Ei hänellä edes ollut ketään, jota kaivata.

Móril kiinnitti ensimmäisenä huomionsa pieneen kasvimaahan. Hän oli hyvin luonnonläheinen persoona, hänet oli kasvatettu rakastamaan kaikkea elävää. Mutta poika oli pienestä pitäen tullut paremmin toimeen kasvien kuin ihmisten kanssa. Luonnollisesti hän syöksyi heti istuttamaan tomaatinsiemeniä, jotka hän oli ostanut läheisestä pikkukaupasta.

Pian hänen istutuspuuhansa kumminkin keskeytyivät, kun tontille käveli postinkantaja Aamu. Nuori mies hyppäsi heti ylös mutaisesta maasta tervehtimään uutta tuttavuutta. Tässä olisi voinut olla pojan tuleva puoliso, jos tyttö ei vain olisi ollut hieman liian nuori. (Eikä postinkantajille voi soittaa)

He kuitenkin ystävystyivät nopeasti ja pian juttelivat pankkiryöstöistä kuin vanhat tuttavat. Aamulla oli häiritsevän tarkka kuvaus, miten tyttö ryöstäisi pankin jos voisi. Móril mietti jo hetken soittaisiko poliisille, mutta luopui lopulta ajatuksesta. Tyttö oli liian mukava tehdäkseen mitään sellaista.

Aamun lähdettyä Móril suorastaan ryntäsi lehden luokse. Hänen katseensa selasi lähes epätoivoisesti lehden mustavalkoisia sivuja. Lopulta hän löysi etsimänsä. Hän sai töitä paikalliselta koululta leikkikentän valvojana. Hän oli aina rakastanut lapsia ja pääsi viimein toteuttamaan unelmaansa. Nuori mies oli aina halunnut opettajaksi. Hän ei koskaan kehdannut myöntää sitä kenellekään. Ei poikien kuulunut olla opettajia. Hänellä ei ollut ulkonäkönsä takia pienenä ystäviä, joten luonnollisesti hän halusi pitää haaveensa muiden tietämättömissä.

Päivät kuluivat, mutta Móril ei ollut vieläkään löytänyt itselleen puolisoa. Mutta ei tässä vielä mitään kiirettä, Mórilhan on vasta hädintuskin aikuinen. Töistä hän sai tarvittavat rahat laskujen maksamiseen, hänellä ei ollut mitään hätää. Mutta silti tuntui kuin hänen sydämessään olisi aukko. Jokin puuttui.

Miehen upotessa ajatuksiinsa hän ei huomannut palaneen käryä ennen kuin uunista roihusi liekkejä. Palomies tuli kuitenkin nopeasti, eikä sen suurempaa vahinkoa tapahtunut. Ruoka vain paloi syömäkelvottomaksi.

Kului päiviä, ehkä jopa viikkoja. Eräänä päivänä Mórilin tontin ohi käveli aamulenkillään nainen. Yksi katse häneen ja Móril oli myytyä miestä. Hän esitteli itsensä nopeasti, ja nainen kertoi olevansa Aurora. Móril tunsi rakastuvansa naiseen jo nyt. Aurora, hänen oma aurinkonsa. Hieman harittavasta katseestaan huolimatta hän oli silti yksi kauneimpia Mórilin näkemiä naisia.

Mórilia suretti, kun Aurora ei aluksi tuntunut lämpenevän pojan flirttailuyrityksille. Mutta hän oli sitkeä, joten hän jatkoi yrittämistä kunnes Auroran kylmä kuori viimein suli.

Oli jo hämärää Auroran lähtiessä. Päivä vaihtui hiljalleen illaksi, ilta yöksi. Móril pyydysti aikansa kuluksi tulikärpäsiä, jotka hän vapautti heti perään. Häntä ei väsyttänyt koko yönä.

Poikaparka oli sekoamispisteessä. Auroran torjuttua hänet hän tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. Yön aikana hän vetäisi itselleen jostain rakkaudettoman jauhopussivauvan, ja alkoi keinuttaa sitä varovasti.

...Koska tää kuva oli vaan niin aww.

Móril halusi talonsa hohtavan puhtaaksi Auroran seuraavaa käyntiä varten. Niinpä hän oli loppujenlopuksi aivan uupunut, poikarukka.

Hän ei uupumuksen vuoksi olisi millään jaksanut lähteä töihin, joten hän soitti pomolleen ja teeskenteli sairasta. Kesken puhelun hän meinasi revetä, ja onnistui juuri peittämään luurin kämmenellään, ennenkuin rupesi hihittämään. Hänen nerokas suunnitelmansa onnistui täydellisesti.

Móril oli saanut Auroran jälleen kerran hänen luokseen. Poika aloitti hurmaavan, ujon flirttailunsa, joka sai Auroran katsomaan häntä lähes sydämen kuvat silmissään. Kyllä, tässä pojassa piili jotain hurmaavaa, jotain salaperäistä, mutta Aurora ei saanut päähänsä, mitä. Tuntui kuin hän olisi jättänyt jotain kertomatta.

Muutaman viikon kuluttua pari vaihtoi viimein ensisuudelmansa.

******

Kuukaudet kuluivat, ja Móril ja Aurora pitivät edelleen yhteyttä. He olivat nykyään pari, olivat olleet jo pari kuukautta. Móril rakastui tyttöön päivä päivältä enemmän. Eräänä päivänä hän soitti hymyillen Auroralle ja käski tämän tulla äkkiä. Hänellä oli jotain tärkeää sanottavaa. Ja nyt hän oli varma päätöksestään.

Auroran koputtaessa ovelle Móril avasi jalat täristen oven ja päästi Auroran sisään. Tytön kääntäessä selkänsä Móril veti taskustaan pienen samettisen rasian ja pyysi Auroraa kääntymään ympäri. Tytön pyörähtäessä katsomaan Mórilia tämä polvistui. Pian hänen suustaan pääsivät ne kohtalokkaat sanat.

"Mä tiedän, ettei me olla seurusteltu, tai edes tunnettu, kovin kauaa. Mutta nää viime kuukaudet on ollu mun parhaat. Mä en halua tehdä tästä mitään kornia ja kliseista kosintaa, mutta sä tiedät että mä rakastan sua. Sen takia mä kysynkin sulta, Aurora Ventti, tuletko sä mun vaimoksi?"

Nyökkäys.

Aurora muutti samantien Mórilin luo. Heti ensimmäiseksi neito sai muodonmuutoksen, ja hänestä kuoriutuikin oikea perhonen.

Naisen tuomien rahojen myötä myös parin elintaso parantui. Aurora katseli uutta kotiaan arvioiden. Ulkoa saatte nähdä palan taloa, mutta sisältä en ole ottanut kuvia, sillä sisustaminen ei ole oikein minun juttuni.

Pari rakasti toisiaan enemmän kuin mitään muuta. Sen he osoittivat päivittäin pienillä hellyydenosoituksilla. Toki heillä oli riitansa, mutta ne onneksi sovittiin pian, eikä sen suurempaa draamaa aiheutunut. Oli kuin pieni pala taivasta olisi laskeutunut hennosti juuri heidän talonsa ylle, peittäen sen unelmilla ja onnellisuudella.

Molemmat olivat todella lapsirakkaita ihmisiä. Heidän mielestään aika oli oikea, kummatkin halusivat kuulla pikku jalkojen tepsutusta.

Heti seuraavana päivänä Aurora etsi itselleen töitä. Hän löysikin itselleen paikan journalismi-alalla(?). Neidon suuri unelma olisi olla kaikkien tuntema ja pelkäämä rikollinen, mutta hän joutuisi tyytymään tähän ainakin joksikin aikaa.

Tavarat hajoilivat pitkin taloa. Pariskunnalla ei ollut varaa uusiin huonekaluihin, joten Aurora joutui korjailemaan lähes kaikkea, mikä vastaan tuli.

Viikkojen päästä Auroran pahoinvointi kasvoi. Sitä oli jatkunut kolmisen viikkoa, ja naisella oli jo omat epäilyksensä.

Auroran epäilykset osuivat oikeaan, kun hän eräänä päivänä huomasi mahansa pyöristyneen. Ei se vielä täysi pallo ollut, mutta pian sekin aika koittaisi. Tosin viime aikoina Auroraa oli epäilyttänyt, halusiko hän todella äidiksi jo 23-vuotiaana? Mutta epäilykset haihtuivat, kun nuori nainen hieroi rauhallisesti mahaansa. Olisihan tulevalla lapsella kunnon koti ja rakastavat vanhemmat.

Aurora oli alkanut jälleen pitää yhteyttä vanhoihin ystäviinsä. Hän huomasi tulevansa erinomaisesti toimeen Doodle-nimisen naisen kanssa, joka jakoi hänelle innoissaan lastenhoito-ohjeita. Hän ja hänen puolisonsa olivat adoptoineet pienen pojan kuusi vuotta sitten.

Laskut olivat jääneet maksamatta, joten ulosottomies tuli pelottavine naamoineen taloon, jonka postilaatikossa luki tyylikkäästi Dawson feat. Ventti. Ulosottomies vei keittiötason.

Auroran maha alkoi tulla jo tielle, joten Móril-raukka joutui hoitamaan kotityöt. Laskettu aika olisi pian, ja pari halusi päästä naimisiin ennen lapsen syntymää.

Pienimuotoiset häät pidettiinkin heti seuraavana päivänä. Vieraita oli vain yksi, ja hänkin asusteli vielä Auroran mahassa.

Parin virallinen hääkuva.

Häissä tarjoiltiin herkullista suklaakakkua, josta Aurora säilöi palasen jääkaappiin.

Heti seuraavana päivänä naisen synnytys käynnistyi. Sairaalaan ei ehditty, joten tästä tuli ihan kotisynnytys.

Tälläinen pallero syntyi muutaman tunnin kuluttua.

 Eli siinä oli siis eka osa. Tää oli nyt tämmönen miniosa, tavoitteena olis tän jälkeen n. 50 kuvaa/osa. Ja mä tiedän, kuvanlaatu on surkea, mutta piti laittaa nää vuodatuksen kautta kun kuvaämpäri ei suostunu pienentämään kuvia.